Möhky 7 kk, juuri uuteen kotiin saapuneena ja hiukan ihmeissään uudesta ympäristöstä

Kävin Kennelliiton koirankasvattajan peruskurssin 2014 ja kennelnimi myönnettiin minulle vuonna 2015.

Asumme maalla ja meillä on emolehmien kasvatusta. Perheessämme on eri-ikäisiä lapsia, joten koirat tottuvat lapsiin jo pennuista lähtien. Koirat ovat meille perheenjäseniä, jotka osallistuvat rodusta riippuen omalla tavallaan perheemme arkielämään.

Koirien kanssa olen viihtynyt aina ja minulla on ollut aikaisemmin sekarotuinen narttu sekä samojedi uros,mutta tämä kasvatusidea lähti itämään vuonna 2009 kun luoksemme saapui ensimmäinen Maremmano-Abruzzese rotuinen koiramme, Lyyli. Ihastuin rotuun sen alkukantaisuuden takia. Lyyli tuli meille sijoitusnarttuna ja oli jo 4 kk vanha. Kun kasvattajan kanssa sovimme pennuttamisesta, oli itsestään selvää että Lyyli penikoisi luonani oman kodin tutussa ympäristössä. 

Lyyli oli meillä aina sisällä kotikoirana. Alkuvuosina meillä oli muutama lemmikkilammas ja oli kyllä hienoa katsoa kuinka Lyylin vaistot heräsivät kun lampaat karitsoivat. Harmi vain että leimautuminen ihmiseen oli niin vahva että koira ei suostunut jäämään lampaiden luokse asumaan. 

Koska kuitenkin halusin itselleni koiran, joka on mukana joka paikassa ja jonka kanssa on helpompi harrastaa kaikenlaista, aloin etsimään itselleni toistakin rotua. Yhtenä kriteerinä oli että koiralla saisi olla pitkä turkki josta ei kuitenkaan irtoaisi karvaa. Lopulta päädyimme perroon. Zara saapui perheeseemme 2013. 

Vuonna 2015 erehdyin viemään mieheni Lyylin kasvattajan luokse. Siellä oli vailla kotia uros m-a , jolla oli supersuuret tassut, rauhallinen luonne ja mahtavan suuri ulkomuoto. Sellaista se on...meille muutti UROS m-a Möhky. Tarkoituksena oli pitää Möhky ihan vain ulkokoirana, mutta kyllä hän välillä pääsee sisälläkin käymään. Möhky joutuu kyllä viettämään välillä aikoja tarhassakin, varsinkin silloin kun joku nartuista on juoksussa, muuten herra kulkee ulko-ovelta toiselle, raapii ja syö ovenpieliä ja yrittää ikkunastakin sisälle. Onneksi m-a on luotu ulkokoiraksi, joka kestää talvella kovillakin pakkasilla ulkona.

Toinen perro, Bertta, saapui koko perheen iloksi joulukuussa 2015. Vaikka sanotaan ettei koiraa saisi ottaa "jouluksi kotiin", meillä meni joulu erittäin hyvin. No, mattoja ei ollut lattialla ja päädyimme pöydällä olevaan muovikuuseen, mutta sehän on vain elämää! 

Bertta osoittautuikin luonteensa ja terveytensä puolesta sopivaksi jalostukseen, joten nyt vihdoin vuonna 2018 olen saanut unelmani toteutettua ja ensimmäinen perropentue on syntynyt! 

koirien kasvatus

Koirien kasvatuksessa noudatan Kennelliiton ohjeita ja määräyksiä. Koirani tutkin kunkin rodun PEVISA-ehtojen ja rotujärjestön suositusten mukaisesti. Koirat madotetaan ja rokotetaan ja niiden terveydestä sekä yleisestä hoidosta huolehdin suositusten mukaisesti. Jalostukseen käytän vain terveitä ja mukavaluonteisia koiria. 

Jos joku asia täytyy nostaa jalostuksessa terveyden lisäksi muiden yläpuolelle, se on ehdottomasti koiran luonne. Tavoitteenani onkin kasvattaa koiria, jotka ovat hyvähermoisia ja tasapainoisia koiria, joiden kanssa omistajan on mukava elää ja harrastaa.

Pennut luovutetan madotettuina ja terveystarkastettuina aikaisintaan 7 viikon ikäisinä. Pennun kaupassa käytän Kennelliiton sopimuskaavakkeita.

Pennut luovutan vain sopivaksi katsomilleni ihmisille. Kukaan ostaja ei saa itse valita pentua, mutta toiveita kuuntelen ja ne vaikuttavat lopulliseen päätökseeni. Sen takia pennunostajien olisi hyvä käydä kerran katsomassa pentuja ennen lopullista luovutusta. 

Uusilta omistajilta en vaadi aktiivista harrastamista, mutta toivon että perropennun kanssa käytäisiin aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa ja että sille suotaisiin mahdollisuus nähdä monenlaisia ihmisiä sekä myös koiria eli toisinsanoen sosiaalistettaisiin pentua mahdollisimman paljon. Toivon, että joku innostuisi myös käyttämään koiraansa näyttelyissä, ihan vaikka vain omaksi huviksi.  

Jaa tämä sivu