Espanjanvesikoirien ja Maremmano-Abruzzesen kasvatusta
Espanjanvesikoira on nimensä mukaisesti espanjalainen rotu. Se on hyvin monipuolinen rotu ja sillä onkin ollut monenlaista käyttötarkoitusta. Se on ollut kalastajien apuri noutamalla kaloja vedestä ja vartioimalla kalastajien omaisuutta, toisaalta sitä on käytetty myös vuohien paimentamiseen ja vartioimiseen.
Se on hyvin omistajaansa ja perheeseensä kiintyvä ja ehdottomasti haluaa olla kaikessa ja koko ajan mukana.
Perron kanssa voi harrastaa kaikkea mahdollista ja sillä onkin kaikki palveluskoira oikeudet. Se rakastaa touhuta ja juosta, mutta paras nukkumapaikka on omistajan kainalossa.
Luonteeltaan perro on ystävällinen, mutta erittäin voimakastahtoinen. Se tarvitsee erittäin määrätietoisen kasvatuksen ja selvän johtajan. Sitä ei voi verrata esim.kultaiseen noutajaan joka on aina kaikkien kaveri vaan perro on omistajansa koira. Toiset yksilöt ovat hyvinkin ujoja ja vaativat hiukan aikaa tutustumiseen kun taas toiset ovat sosiaalisempia.
Pentuvaiheen sosiaalistaminen on kaikkien koirien kanssa tärkeää ja niin myös perron kanssa.
Perron turkki on kihara ja tekee kasvaessaan nyöreja tai rastoja. Turkki ajetaan kokonaa pois 1-2 kertaa vuodessa tai pidetään halutessa lyhyenä saksilla leikkaamalla. Perron karva ei vaihdu kuten monilla muilla roduilla ja sen takia siitä ei juurikaan irtoa karvaa. Turkkia ei koskaan tarvitse harjata vaan irtoroskat poistetaan käsin ja pesu viileällä vedellä riittää pitämään turkisn kauniina.
Perrolla on perinnöllinen geeni, jonka takia perron häntä voi olla pitkä tai töpö. Ainakin toisella vanhemmista pitää aina olla pitkä häntä ettei pentueeseen synny selkärangattomia yksilöitä. Hännän pituudella ei ole merkitystä koiran käytön kanssa. Kaikki pituudet ovat sallittuja.
Jos haluat koiran, joka on aina touhuissa mukana ja jonka kanssa haluat harrastaa TOKOa, agilityä, MEJÄä, hakua....tai vain kaverin pitkille metsälenkeille niin perro on silloin hyvä valinta!